Polkupyöränkorjaaja

Pihapiirimme viimeisin tulokas on Polkupyöränkorjaaja. Pieni ja reipas siili, jolla on kapea kroppa, pitkät jalat ja utelias nenä. Se kulkee nenä pystyssä pitkin pihaa ja osallistuu kaikkeen mahdolliseen: grillaamiseen, puutarhatöihin ja polkupyörien korjaamista se rakastaa yli kaiken. Polkupyöränkorjaaja pyörii jaloissa, tutkii pelottomasti työkaluja ja fillareita ja odottaa tietenkin saavansa palkkioksi lautasellisen hyvää ruokaa. Joskus se tuo mukanaan hajuaistittoman sisarensakin.

Nesteytystä

Läntisessä Suomessa on satanut vähemmän kuin muualla Suomessa. Olenkin täyttänyt joka päivä vanhan Kreikka-tuliaiskulhon raikkaalla vedellä. Siilit kurkkottelevat pontevasti kulholle ja juovat usein pitkäänkin.

Nesteytystä on kaivannut myös villi ja vapaa Pupu-kissa, joka on innostunut ulkoelämästä niin kovasti, ettei ruoka ja juoma maistunut lainkaan. Viikonloppuna kiinnitin huomiota siihen, että vesikuppi oli koskematon. Tiistaina ruokakuppikin oli koskematon. Pääsin kissan kanssa samana päivänä eläinlääkäriin. Pupusta otettiin nukutuksessa iso liuta kokeita, putsattiin hampaat ja annettiin nestettä. Kunto vaan ei lähtenyt kohentumaan. Vasta tänään ihon alle tehty nesteytys tuotti tulosta. Kissa vaikuttaa reippaamalta ja muutama eläinlääkärin antama raksukin on jo maistunut. Toipilas lepäilee pitkästä aikaa kaikessa rauhassa omalla tuolillaan ikkunan ääressä.

Siiliemot ovat liikkeellä

Siilivillitykseni tai -hulluuteni on jo laajalti tiedossa. Saan lahjaksi siilipyyhkeitä, -esineitä, -kirjoja ja -kuvia. Itse olen askarrellut poistokirjojen sivuista paperisiilejä.  Siilitukkaa minulla ei vielä ole...

Helteiset päivät saivat siilit taas kerran laumoittain liikkeelle. Iso vesikulho houkutteli paikalla monenkokoista lipittäjää. Perjantaina, kun tulin kotiin hiukan myöhemmin, vesikupilla kävi ISO MÖHKÖ. Siili muistutti pientä tankkivaunua, kun se kiiti apilanurmella. Pupu-kissakin pysyi tavallista kauempana "tankista". Pienempien siilien kanssa Pupu tekee varovaisen hellää tuttavuutta.

Emot käyvät nykyään jopa aamuisin katsomassa, olisiko ravintolassa ruokaa. Naarassiilit syövät sovussa ja nopeasti. Koskahan ensimmäinen poikanen tulee pihaamme?

Siilikato ei vaivaa

Eläinlääkäri kertoi eilen, että viime talvi oli kova siileille. Suurin osa siileistä paleltui talvipesiinsä.  Meidän pihassamme oli kolme pesää ja naapurin risukasainen puutarha tarjosi monia hyviä talvehtimispaikkoja.

Ruokintapaikalle ilmestyi eilen illalla kahdeksan siiliä. Ruoka-astioita piti levitellä ravintolan ulkopuolellekin, sillä sisällä ravintolassa oli pientä nujakointia koko ajan. Mitenkähän siilien ruokinta järjestyy lomamatkan aikana? Siilien ruokarauhaa pitää hiukan turvata, sillä röyhkeät lokit, harakat ja varikset lähtevät liikkeelle, kun siililauma kipittää kohti ravintolaa. Jotakin täytyy kehitellä. Ruokinta-automaatti? Siililomittaja?