Siilit ovat palanneet

Kesän vihreys puhkesi yllättävän nopeasti. Lämpöaallon myötä Siilitalon pihalle ilmestyivät myös siiliit. Tuttuja siilejä: Valkoselkä, Mustaselkä, Nättinaama ja eilen myös Polkupyöränkorjaaja. Polkupyöränkorjaaja on edelleen pitkäraajainen ja peloton. Se kipitti perässäni ympäri pihaa, kun vein ruokaa siiliravintolaan. Valkoselkä halusi syödä omassa rauhassa kukkapenkin suojassa.

Nyt on tulossa kylmä yö ja ravintolassa on ollut vilskettä. Toinen kattaus jo menossa. Ruokalistalla on liotettuja kissannapuloita ja halpaa kissan märkäruokaa sekä raikasta vettä. Hyvin tuntuu maistuvan mutta aina välillä siilit ottavat mittaa toisistaan.  Pelottomasti ne myös juoksentelevat kadun yli naapurin tontille huilimaan. Pitäisikö hommata Varokaa siilejä -liikennemerkki? Varokaa lapsia -merkki kadulla jo onkin.
Eilen illalla yksi siileistä taintui ravintolan ovelle. Hanskat kädessä kannoin sen katajan alle heinäkasaan nukkumaan. Reppana oli aivan puhki. Taisi olla ensimmäinen kunnon ateria tänä kesänä.



Ja  Pupu seuraa pihan elämää silmä kovana.

Poikasiili nimeltä Saana

Kokkolasta tuli puhelu vappuaattona. Siiliemo ilmoitti, että Saana-siili oli herännyt talvihorroksestaan. Koska yöt ovat olleet tosi kylmiä, kotiuttamista siirrettiin viikolla. Tiistai-iltana Siilitalon väki lähti sitten hakemaan siiliä kotiin.

Talven aikana Saana oli tankannut reippaasti, sillä paino oli noussut lähes 200 g! Siili ei arastellut yhtään, kun sitä punnittiin eikä mennyt kertaakaan kerälle. Matka taittui mukavassa muovilaatikossa omien heinien keskellä. Siilitalon nurkalle nostettiin talvehtimispesä, jossa sisustuksena omat turpeet ja heinät. Ensimmäisenä iltana siiliä ei näkynyt pihamaalla mutta eilen Saana jo etsi ruokaa nurmikolta ja ihmetteli, miten siiliravintolaan pääsee sisälle. Kävin vähän opastamassa ja pian ravintolasta kuuluikin tyytyväinen massutus.Saanan majan vieressä on myös yksityinen ruokintapiste. Sieltä katoavat vain herkut, liotetut kissanraksut jäävät syömättä. Mokoma nirsoilija :-)

Vappu on tehty orvokeista

Vappuaaton hyvä uutinen tuli Kokkolasta. Saana-siili oli vähitellen ruvennut heräilemään talvihorroksesta. Pian on kotiinpaluun aika.

Siilitalon pihalla on jo liikuskellut ainakin yksi siili. Nättikasvoinen Sanni tuli kutsusta esiin naapurin autotallin takaa viikko sitten. Sanni ujosteli, kun vein lautasellisen kissanruokaa pensaan juurelle mutta pienen ujostelun jälkeen alkoi kuulua valtava maiskutus. Aasialaisittain syövä Sanni oli kohtuullisen hyvässä kunnossa talven jälkeen.

Tänään toinenkin siiliravintola sai uuden sisäänkäynnin. Nyt ovelat harakat eivät enää uskalla mennä sisälle ravintolaan. Kun käytävässä on 90 asteen kulma, lintu ei uskalla mennä sisälle. Helppo niksi, jonka kertoi Siiliemo Kokkolasta.

Perinteinen vappuajelu moottoripyörällä. Tänä vuonna moottoripyöriä kokoontui Vaskiluotoon satamäärin.Katsojiakin oli todella paljon katujen ja teiden varsilla. Onneksi tuli puettua hyvin, sillä sää oli hyytävän kolea.

Äsken istutin ensimmäiset orvokit. Ne kestävät pieniä yöpakkasiakin. Kiitollisen kaunis kukka. Orvokki tuo aina mieleen Kerttu-äidin. Hän rakasti orvokkeja yli kaiken.