Muistan vieläkin, kun istuin koulun voimistelusalin kovalla penkillä ja lavalle astui Veikko Sinisalo. Sinisalo lausui runoja ja kaikki istuivat hiljaa. Hauskoja runoja, voimakkaita runoja ja mikä taito! Veikko Sinisalo oli jotakin sellaista, mitä maalaiskoulun mukula ei ollut koskaan kuullut. Onneksi muistot ovat säilyneet.
Niiden sedällä oli pyssy, ja se ampui sian.
Äiti ei tietysti meitä päästänyt
katsomaan.
Mut pojat oli ihan lähellä ja selittivät meille.
Me leikittiin sianampumista monta päivää.
Yksi oli sika, ja sai tehdä paljon,
kaatua ja heilutta jalkoja,
ja ensin vinkua ja röhkiä,
mut Riitta pelkäs oikeesti, kun sitä
ammuttiin.
Ja pojat vei meidät tallinvajaan
katosmaan, kun sika roikkui siellä,
meitä nauratti kauheasti
kun se oli niin suuri ja niinkuin ihan
alasti.
Maila Pylkkönen, Monologit, 1976 (koottu yhteen kokoelmat Arvo (1959), Ilmaa (1960) ja Valta (1962)