Suru

Kevään kukoistus alkoi yllättäen. Viikonloppuna aurinko paistoi kauniisti, näkyi perhosia ja esikot puhkesivat kukkaan. Pupu-kissa juoksenteli pihalla jahdaten kyyhkyjä. Kaikki oli hyvin. Maanantaina mukavan viikonlopun jälkeen Pupu nukahti sohvalle eikä enää herännyt. Suru oli valtava.

Pupun kunto huononi talven aikana. Paino putosi ja niveliä särki mutta silti Pupun kuolema tuli yllätyksenä. Emme saaneet elää enää yhteistä kesää. Paljon Pupu ennätti meille Siilitalon ihmisille opettaa. Kiitos kaikista opeista, kehräyksestä, aamuherätyksistä ja riemullisista tervehdyksistä kotiintulon hetkinä.

"Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.

Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden,
mutta palaan uniinne toisinaan."

Lepää rauhassa, rakas Pupu <3