Runo siilistä

Nautinto
Metsässä siili nautti eniten,
kun lakastuneen ruohon karvaisena
se vaappui pienenä
ja mustin jaloin,
puhisten itseksensä,
hyvää löytäin.
Ritisten naurahteli neulaset,
kahisi.lehdet kieppuvat, kun tuuli
supatti niille loruansa tyhmää,
jotakin syötäväksi kelvotonta.
Helvi Juvonen, Pohjajäätä (1952 )

Saana-siili lähti talvilomalle

Otin Saana-siilin talteen alkuviikosta aamuisella lehden hakumatkalla.
Koska siilillä oli painoa vielä vähän niukasti, se muutti valvottuun talvimajaan.
Häkissä on risuja, ontto puunrunko ja lehtiä sekä hyvää syötävää. Häkistä on käytävä talvipesään, jonne Saana voi mennä horrostamaan, kun siltä tuntuu. Upea koti oikean Siiliemon luona.

Mistä tuntee syksyn?

Syksyn tuntee kaipauksesta. Kaipaan kesää, lämpöä ja valoa. Olen lukenut haikeudella Claes Anderssonin Kesärunoa. Olen etsinyt kaapista kirkasvalolampun aamiaispöytään. Iltaisin laitan kynttiöitä palamaan, jotta pimeys katoaisi edes hetkeksi pois. Sadetta en ole onnistunut vaimentamaan. Taukoamaton vihainen sade hakkaa ikkunoita.Nytkin.

Kesäruno
Kesät me muistamme, aina kesät
Niihin me takerruimme, niistä tuli eräänlainen fiksaatio
...
Kesä piti meitä hengissä koko syksyn, talven ja kevään
Kun me kahlasimme liejussa ja loskassa se piti meidät hengissä
...

Claes Andersson, suom. Pentti Saaritsa

Tunteellinen siili

Illat ovat olleet sateisia ja harmaita. Tänään puutarha oli pitkästä aikaa mukavan hämärä ja lämmin.  Siili tulla rapisutteli äsken viinimarjapensaan alla olevasta  talvipesästä syömään, kun kutsuin sitä. Lukisin sille Kirsi Kunnaksen runon, ellei se olisi niin arka.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnas, Tunteellinen siili