Lokakuussa on levättävä

Lokakuu. Pimeää ja sateista. Pihalla ei liiku enää siilejä. On täydellinen siilihiljaisuus. Pupu-kissa ei halua enää ulkoilla. Se makaa laatikossa, kassissa, maton alla, komerossa ja vuodevaatteiden seassa. Joskus kissa laittaa tassun silmilleen ja muistelee kaiholla lämmintä kesää, kun pystyi makoilemaan tuntikausia auringossa. Se näkee unta mehiläisistä, joita se kesällä jahtasi. Äkäisiä piikkejä olisi pitänyt varoa. Alaleuka oli  paisuksissa toista viikkoa. Kissa murisee unissaan, piikki tuntuu vieläkin leuassa.

Pupu-kissa ei pidä sateisesta lokakuusta. Se inhoaa sitä, että tassut likaantuvat. Niiden puhdistaminen vie aikaa. Puppu ei pidä myöskään tuulesta, joka kolisuttelee talon nurkissa. Autotallin suunnaltakin kuuluu kummallista ääntä. Tammenterhot paukuvat peltikatolla kuin pommit. Huh, parempi pysyä sisällä. On levättävä ja muisteltava kesää.