Asunto tarjolla talveksi kolmelle siilille

On satanut monta päivää yhtäjaksoisesti. Kylmä tuuli toi tullessaan syksyn Siilitaloon. Siilejä ei ole juurikaan näkynyt. Vain joku urhoollinen on käynyt iltamyöhällä siiliravintolassa.

Lauantaina Siilitalon väki laittoi kaksi talvipesää autotallin seinustalle. Pesien päällä on oksia ja pari palaa kattopeltiä. Yksi pesä odottaa vielä sijoituspaikkaansa. Pitäisiköhän laittaa ohrapihlaja-aidan viereen kyltti:"Asunto tarjolla talveksi kolmelle siilille."

Pieni siili tankkaa

Pihamaalla käy pieni siili, joka ottaa tankkauksen tosissaan. Se on jo kolmisen tuntia ollut pensaan alla. Välillä se syö, sitten se ottaa pienet unet. Ruokailu, unet jne.Olen tehnyt puutarhahommia, käynyt kaupassa ja lenkillä. Siili vaan jatkaa tankkausta.

Talvihorroksessa siilet ovat  noin 7-8 kuukautta vuodessa. Uskomattoman pitkän ajan! Horroksen aikana siili voi menettää jopa puolet ruumiinpainostaan. Yli puolet ensimmäistä kertaa horrostavista siileistä kuolee talven aikana. Täytyy toivoa, ettei talvi tule vielä pitkään aikaan, sillä tämä pallero on vielä ihan liian pieni.

Siilifarmilla taas

Olipa mukava palata isosta kaupungista omalle siilifarmille. Kyllä ei minusta ole ison kaupungin eläjäksi. Isossa kaupungissa koiratkin joutuvat pissimään asfaltille, kun ei ole puita eikä pensaita. Koiranelämää.

Siililomittaja oli selvinnyt farmilla hyvin. Siiliravintola kaipasi hiukan siistimistä mutta muuten ei ole valittamista.

Eilen illalla ruokin siilifarmin asukkeja oikein antaumuksella. Emosiili toi pienen poikasensa näytille ja pakkohan minun oli saada kuva poikasesta. Pikkuisella piikit sojottavat vielä minne sattuu.

Huomenna täytyy ostaa iso pussillinen maapähkinöitä. Syksy lähestyy ja pienet rääpäleet tarvitsevat rasvaa ympärilleen. Paljon.

Syksyn tuntua Siilitalossa

Viime yö taisi olla tosi kylmä. Mietinkin viikonloppuna että syksy on tulollaan, kun siilejä näkyi pihamaalla tavallista vähemmän. Isot siilit etsivät jo talvipesää ja vain pienet jatkavat syömistä. Siilin ihannepaino ennen talvea on 700-800 grammaa. Isot urokset saattavat tosin painaa 1300-1600 grammaa. Ne tankkivaunun näköiset.

Illalla siiliravintolassa oli kaksi pientä rääpälettä. Painoa niillä on noin 200 grammaa. Paljon pitää syödä herkkuja ennen talvihorrosta.  Oikein melkein huolestuttaa.

Jotenkin surullista tämä syksyn tulo. Piha hiljenee, kukat ovat kukkineet ja tuuli käy pohjoisesta. Siiliravintola sulkee ovensa lokakuussa mutta voi olla, että ravintolan rinnalla toimii myös syksyllä taas siilihoitola. Pienet siilit eivät saa ilman lihotushoitoa painoa riittävästi.

Näillä mölleröillä painoa on jo mukvasti. Kuva on heinäkuulta.




                                                                   

Siililapsi

Iltapäivällä, kun tulin töistä nurmella oli  huonokuntoinen emosiili. Vein sille ison kulhollisen raikasta vettä ja se joi, joi, joi ja joi. Väsyneesti se lähti raahustamaan naapurin puutarhaan, joka on siilien paratiisi: paljon oksia ja risuja puiden juurella. Mättäitä, käytäviä ja kasoja. Ei siis mikään tavallinen liian siisti kaupunkilaispuutarha.

Illalla, kun päästin kissan sisälle, siiliravintolaan vipelsi pieni siili. Siililapsi, tämän kesän poikanen. Ihana pieni otus.

Kissa nimeltä Pupu

Pupu on ollut pitkän ikänsä kaupungissa. Vasta tänä kesänä, 11 vuoden kunnioitettavassa iässä, Pupu-kissasta on tullut ulkokissa. Pienten catwalkien jälkeen se on innostunut vaeltelemaan lähiympäristössä. Siitä on tullut myös SUURI SAALISTAJA. Päästäinen rappusilla, päästäinen eteisessä ja toissa viikolla Pupu sylkäisi raadon keittiön lattialle. Kissa kellisti viereen päästäisen viereen kuin leijona ja hyrisi tyytyväisyyttä. Kun olin vienyt päästäisen ulos, kissa ponnahti uudelle saalistusmatkalle.

Koska Pupu on ollut aina sisällä, se ei tajua liikenteen vaaroja. Naapurit väistelvät keskellä katua istuvaa kissaa. Tekisi mieli teettää vankilassa liikennemerkki 'VAROKAA HÖLMÖÄ KISSAA JA HITAITA SIILEJÄ'.

P.s. Pupun nimi oli edellisessä elämässä Vempula.