Reviiritaisteluja

Alkuviikosta Siilitalon pihassa järjestettiin siilien kokoontumisajot. Siilejä tuli pusikoista, autotallin takaa ja kukkapenkeistä. Joka puolella vilisti siilejä. Kaikkiaan niitä oli kahdeksan tai yhdeksän. Ravintoloiden nurkilla oli kovia yhteenottoja. Seurasin yhtä sinnikästä taistelijaa. Se oli pienempi kuin muut urokset mutta se kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Takajalka oli outo tynkä ja se ontui tosi pahasti.

Seuraava iltana otin tappelupukarin lähempään syyniin. Takajalasta puuttuivat varpaat kokonaan. Jalka oli tulehtunut ja verinen. Siili nukkui autotallissa heinäpesässä yön yli ja seuraavana aamuna se sai antibioottipiikin pieneläinklinikalla. Siilin piikkitakki oli jo kulunut ja vähän nuhju. Tappelijalla on ikää melkoisesti.

Syy siilien vaellukseen selvisi, kun näin naapurin pihaan ilmestyneen isoja lavoja. Puutarhaa on raivattu iltaisin monen miehen miehen voimin. Trimmerit surisevat ja siilit ovat muuttaneet paniikissa Siilitaloon. Oliko trimmeri vienyt Tappelijalta varpaat? Pari iltaa Siilitalon pihasta on taisteltu mutta nyt on jo rauha maassa. Vain vakiojengi on jäljellä. Onneksi naapurin pihasta häädetyt siilit jatkoivat matkaa. Ei pienessä pihassa voi olla liikaa siilejä.

Ontuva Eriksson odottaa parempaa palvelua kuin muut. Se ilmestyy klo 22.30 porraspäähän säälittävästi ontuen. Se syö ja kellahtaa nukkumaan toviksi. Vaan viimeisintä potilas ei ole näkynyt. Toivon mukaan se selviää töpöjalallaan.