Syksyn tuntee kaipauksesta. Kaipaan kesää, lämpöä ja valoa. Olen lukenut haikeudella Claes Anderssonin Kesärunoa. Olen etsinyt kaapista kirkasvalolampun aamiaispöytään. Iltaisin laitan kynttiöitä palamaan, jotta pimeys katoaisi edes hetkeksi pois. Sadetta en ole onnistunut vaimentamaan. Taukoamaton vihainen sade hakkaa ikkunoita.Nytkin.
Kesäruno
Kesät me muistamme, aina kesät
Niihin me takerruimme, niistä tuli eräänlainen fiksaatio
...
Kesä piti meitä hengissä koko syksyn, talven ja kevään
Kun me kahlasimme liejussa ja loskassa se piti meidät hengissä
...
Claes Andersson, suom. Pentti Saaritsa
Oi, miten ihana kesäruno! Täytyy ottaa talteen.
VastaaPoistaÄlä liiaksi sure kesän poismenoa, edessä on kuitenkin syntymäpäivät, mukava syysreissu ja joulu :) D-vitamiini ja kirkasvalolamppukin auttavat jaksamaan pimeän syksyn ja talven yli.