Illat ovat olleet sateisia ja harmaita. Tänään puutarha oli pitkästä aikaa mukavan hämärä ja lämmin. Siili tulla rapisutteli äsken viinimarjapensaan alla olevasta talvipesästä syömään, kun kutsuin sitä. Lukisin sille Kirsi Kunnaksen runon, ellei se olisi niin arka.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Kirsi Kunnas, Tunteellinen siili
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti