18.12. Veikko Sinisalo

Muistan vieläkin, kun istuin koulun voimistelusalin kovalla penkillä ja lavalle astui Veikko Sinisalo. Sinisalo lausui runoja ja kaikki istuivat hiljaa. Hauskoja runoja, voimakkaita runoja ja mikä taito! Veikko Sinisalo oli jotakin sellaista, mitä maalaiskoulun mukula ei ollut koskaan kuullut. Onneksi muistot ovat säilyneet.

Niiden sedällä oli pyssy, ja se ampui sian.

Äiti ei tietysti meitä päästänyt 

katsomaan.

Mut pojat oli ihan lähellä ja selittivät meille.

Me leikittiin sianampumista monta päivää.

Yksi oli sika, ja sai tehdä paljon,

kaatua ja heilutta jalkoja,

ja ensin vinkua ja röhkiä,

mut Riitta pelkäs oikeesti, kun sitä 

ammuttiin.

Ja pojat vei meidät tallinvajaan

katosmaan, kun sika roikkui siellä,

meitä nauratti kauheasti

kun se oli niin suuri ja niinkuin ihan

                                               alasti.

Maila Pylkkönen, Monologit, 1976 (koottu yhteen kokoelmat Arvo (1959), Ilmaa (1960) ja Valta (1962)