Kissoista on kirjoitettu aika paljon kaunokirjallisia tekstejä. Vicky Myronin
Kirjastokissa oli itkettävän ihana. Kaarina Helakisa on kirjoittanut saturomaanin
Ainakin miljoona kissaa. Willian S. Burroughsin
Kissa sisälläni sisältää lyhyitä kissatarinoita mutta niitä en ole (vielä) lukenut.Kaikki tuntevat Gösta Knutssonin
Pekka Töpöhännän ja
Eduard Uspenskin
Fedja-setä, kissa ja koira.
Doris Lessingin
Kissoista pidin paljon.Kissoista on tarinakokoelma kirjailija Lessingin kissoista, kesyistä ja villeistä.Lessing keskittyy muutamaan kissaan ja tulee kertoneeksi samalla myös omasta elämästään. Kirjailija tuntee kissat hyvin ja osaa kuvata niiden persoonallisia piirteitä oivallisesti.
Jos kissa kerran näkee painajaisia niin varmaan se myös näkee miellyttäviä ja kiinnostavia unia niin kuin mekin. Ehkä se unissaan pääsee paikkoihin jotka ovat minullekin unista tuttuja, mutta en minä ole kohdannut sitä siellä. Minä uneksin kissoista usein, kissoista ja kissanpennuista, ja minulla on velvollisuuksia niitä kohtaan, sillä kissaunet ovat aina muistutuksia velvollisuuksista.
Doris Lessing, Kissoista (2.p.2009), s. 206
Omasta hyllystä löytyy yllättäen vain yksi kissoja sivuava kirja: Guru Gurnaun joogakoulu - Löydä sisäinen kissasi.
VastaaPoista"Niin pentu sai nimen Gurnau. Se otti minut heti uudeksi emokseen ja seurasi touhukkaasti perässäni kaikkialle. Välillä siitä oli hauskaa matkustaa harteillani ja sitten taas puuhailla omiaan lähelläni. Usein huomasin juttelevani sille kuin ihmiselle.
Pentu vastaili iloisesti omalla kielellään. Kun yöksi yritin jättää sen keittiöön, se mourusi surkeana ”Gurnau! Gurnau!” makuuhuoneen oven takana niin kauan, että minun oli pakko avata ovi. Tietenkin se änkeytyi heti onnellisena viereeni. Aamuisin se herätti minut näykkimällä varpaitani tai pomppimalla vatsani päällä.
Oli seuraava syksy, kun selailin kansalaisopiston ohjelmaa. Gurnau torkkui tapansa mukaan sylissäni.
”Mitä tuumaisit, jos alkaisin opiskella joogaa?” sanoin kissalle.
”Sepä hauskaa!” se sanoi innostuen ja venytteli itsensä istuma-asentoon.
”Minä voin opettaa sinua.”
”Ohhoh!” sanoin.
”Osaatko tosiaan puhua?”
”Opettajan on osattava.”
”Niinpä tietenkin, niinpä tietenkin...”, sanoin ja tuijotin ihmeissäni kissaa.
”Jokainen kissa on joogi jo syntyessään”, Gurnau sanoi, vilkaisi arvioivasti tassuaan ja keskittyi sitten hetkeksi pesemään sitä."